Ilmastoahdistus näkyy työssä, ei vain arjessa

“Kun aloitin Euroopan suurimman Shopify-agencyn, Woolmanin vastuullisuusjohtajana puhkuin intoa joka kumpusi mahdollisuuksien tuntemuksesta, toivosta. Ajattelin - wau mitkä mahdollisuudet meillä on muuttaa koko verkkokaupan toimialaa yhdessä alan huippujen kanssa. Törmäsinkin tunteisiin joihin en ollut varautunut. Nimittäin ahdistukseen: asiantuntijat kokivat, että mitään ei ole tehtävissä. Peli on menetetty vastuullisuuden osalta.”

Ilmastoahdistusta on tutkittu ja sanoitettu pidemmän aikaa. Siitä on tehty lukuisia kansainvälisiä tutkimuksia ja Suomessakin esimerkiksi Mieli ry on tämän raporteissaan todennut aidoksi ongelmaksi. Kyseessä ei ole kuitenkaan sairaus vaan normaali reaktio maailman ympäristöongelmien suuruuteen. Itse näen, että ilmastoahdistuksen lisäksi tiedostavat ja tuntevat ihmiset kokevat tärkeiksi teemoiksi myös ihmisoikeudet sekä luonnon monimuotoisuuden haasteet. Eli kyse ei ole vain ilmaston lämpenemisestä vaan isolta osin maailman epäkohdista ja vinoutumista, jotka aiheuttavat tuskaa nyt ja ennustavat meille sekä tuleville sukupolville traagisia aikoja. Systeemiset ongelmat ovat niin laajoja, että polkujakin on yhden sijasta sata. Ja sekin ahdistaa kun näkyvyyttä ei ole.

Ilmastoahdistusta pidetään kuitenkin yksityisenä ja osin vapaa-ajan ongelmana vaikka tosiasiassa se on isolta osin työelämän haaste. Ja erityisesti se on piilossa yrittäjiltä, johdolta, esihenkilöiltä, liiketoiminnan kehittäjiltä. Tai onko piilossa, ehkä ei sittenkään - tunnekokemus saatetaan tiedostaa, mutta keskusteluissa se ei vielä ole sillä tasolla kuin sen tulisi olla. Ja tässä tapauksessa ei ole kyse siitä ymmärtäisimmekö syitä uupumiselle tai poissaoloille, työn laadun tai arvon vaikutuksille, vaan ymmärrämmekö aidosti teeman toisen puolen, sen mikä voimavara tässä piilee?

Jokainen toimiala, jokainen yritys ja yhteisö on valtavan haasteen edessä. Toimintaa täytyy kehittää, muuttaa ja monen osalta lopettaa vanha, löytää tilalle uutta. Jos siis aiomme ratkaista kestämättömyyden ongelman. Ja ei tarvitse olla kovin kummoinen (bisnes)ajattelija ymmärtääkseen näiden kahden asian yhteyden - kyse on nyt vain siitä syntyykö luottamusta ja rakentuuko keskustelua ahdistuksen ja liiketoiminnan kehityksen välille. Ja mitä tarvitaan luomaan tähän keskusteluun myös toivoa?

Ilmasto- ja ympäristöahdistuksesta, kestämättömyydestä kärsivien työntekijöiden merkityksellisyyden kokemus syntynee juuri siitä, että heille annetaan aidosti mahdollisuus muuttaa omaa työtään, omaa tekemistään kestävämpään suuntaan. Asiantuntijatyössä voidaan heti nostaa rima ylös, lopettaa puheet toimiston pahvinkierrätyksen mahdollistamisesta ja siirtyä suoraan ytimeen - siihen mitä teemme ja miten teemme. Teemmekö asioita, tuotteita, tuotammeko palveluita joiden vaikutus on positiivinen. Kestääkö tekemisemme päivänvalon lisäksi vuodenkierron tai sukupolvien vaihtumisen ja jos emme - niin mitä tekisimme jos kaikki olisi mahdollista?

Niin moni yrittäjä valvoo yksin yönsä ja niin moni palkansaaja miettii sähköpostinsa äärellä ettei tässä ole mitään järkeä. Kaikki eivät voi lopettaa kaupallista tekemistä, eikä tässä sitäkään haeta, vaan polkua ja siirtymää mikä mahdollistaa yrityksille olemassaolon edellytykset ja vie meitä yhteiskuntana oikeaan suuntaa. Mikä motivoi työntekijän, asiantuntijan, osaajan aamulla heräämään ja tarttumaan työhön? Missä voi kokea, että tässä on sittenkin jotain järkeä, edelleen.  

Itse olen saanut olla rakentamassa teknologia- ja asiantuntijayhtiölle uutta strategiaa joka mahdollistaa sen sidosryhmille sekä talon omille osaajille tilan jossa voimme löytää ratkaisut siihen mitä ja miten voisimme tehdä ja toimia vastuullisemmin. Strategia kurottaa korkealle, linjaa, että olemme toimialallamme etunenässä hakemassa ratkaisuja kestävämmän kaupankäynnin ja vastuullisemman verkkokaupan puolesta. Allekirjoitamme rohkeasti sen, että ostamisen ja myymisen kulttuurin täytyy muuttua ja haluamme olla juuri sitä itse kehittämässä, tekemässä, muuttamassa. Commerce with positive impact.

Palataan alkuun, siihen että myös minulla on kokemus toivottomuudesta ja sen näkymisestä työssä. Vaikka tarjottimelle katetaan 8 tunnin työpäivä yhtiössä jossa strategiaan on kirjattu vastuullisuus ydinlähtökohdaksi niin sekään ei välttämättä riitä tai liikauta ihmisiä toimintaan. Mikä avuksi, mitä tähän vielä tarvitaan? Tarvitaan tarinoita, ja kaikilta toimialoilta esimerkkejä. Tarvitaan tutkijoita jotka sanoittavat toivoa, tarvitaan teknologian kehityksestä tuloksia jotka luovat uskoa. Ilman tällaista vuoropuhelua, kunnollista, laajaa tarinan kerrontaa emme saa itseämme liikkeelle. Vastuullisuuden sanoittaminen ja sen haasteet ovat niin laajat ja isot, että tarinoitakin tarvitaan tuhat. Siksi Frontline Forum, toivon, tekijöiden ja teknologian vuoropuhelun käynnistämiseksi. Toivo luo toimintakykyä ahdistuneimmillekin.

‍

Hanna Liimatainen
Head of Responsibility
Woolman.io & ellis.is
+358 50 537 0515

hanna.liimatainen@woolman.io

Woolman in action, join the ride:
CommerceInsights podcast here! 

And let's be in touch too 

LinkedIn

‍More sustainability thoughts in Instagram @hanna.liimatainen