Vihreä siirtymä haastaa työmarkkinat

Blogiteksti perustuu PTT:n ja MDI:n yhdessä Valtioneuvoston kanslialle tuottamaan raporttiin Vihreän siirtymän vaikutukset työmarkkinoille ja ammattirakenteeseen. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164873

Vihreällä siirtymällä tarkoitetaan siirtymää pois fossiilisten energialähteiden luomasta kasvusta kohti vihreitä ratkaisuja ja niihin nojaavaa kasvua. Suomessa valtiovarainministeriö määrittelee, että vihreä siirtymä tukee talouden rakennemuutosta ja hiilineutraalin hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista.

Vihreän siirtymän ajureina toimivat globaalit, Euroopan unionin ja kansalliset sitoumukset ja politiikkatoimenpiteet päästöjen vähentämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Suomessa vihreän siirtymän päätavoitteina on nostaa Suomi maailman kärkimaaksi vety- ja kiertotaloudessa, päästöttömissä energiajärjestelmissä ja muissa ilmasto- ja ympäristöratkaisuissa. Suomi on asettanut itselleen kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Suomessa ilmastopolitiikan tavoitteita edistetään muun muassa kannustamalla yrityksiä vihreisiin investointeihin. Päätavoitteena on luoda teknologiaa, joka nopeuttaa siirtymistä pois fossiilisesta energiasta.

Vihreään siirtymä tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Onnistuessaan sen ennustetaan tuottavan Suomen talouteen kasvua ja uusia työpaikkoja. Toisaalta teknologiset innovaatiot tuovat maahan uutta osaamista ja mahdollistavat Suomen menestystä maailmanmarkkinoilla. Kuitenkin vihreän siirtymän toteutuminen ei tule olemaan suoraviivaista ja sen vaikutukset yhteiskuntaan, toimialoihin, alueisiin ja työllisyyteen voivat olla monitahoisia.

Vihreän siirtymän toteuttaminen vaatii työmarkkinoilta uudenlaista osaamista

Vihreä siirtymä luo sekä paineita että mahdollisuuksia yrityksille uusiutua kehittääkseen kilpailukykyään. Niin kuin jo käynnissä olevat megatrendit, teknologinen muutos ja globalisaatio, myös vihreä siirtymä tulee jossain määrin aiheuttamaan voittajia ja häviäjiä. Eniten haasteita ja muutostarpeita kohdistuu erityisesti fossiilisista polttoaineista riippuvaisille alueille ja runsaasti hiiltä käyttäville teollisuuden aloille. Näitä ilmastopäästöjä tuottavia aloja kutsutaankin usein ruskeaksi sektoriksi. Vihreän siirtymän voittajina voidaan nähdä ne toimialat ja yritykset, jotka pystyvät mukautumaan vihreään siirtymään kustannustehokkaasti ja jopa kehittämään itselleen uutta kasvupotentiaalia vihreän siirtymän myötä.

Vihreän siirtymän tavoitteiden toteuttaminen yrityksissä tulee vaikuttamaan ammattirakenteeseen niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. Toisaalta työvoiman kysyntä tulee vähenemään niissä ammateissa, jotka toimivat ilmastopäästöjä tuottavilla ja jotka liittyvät vahvasti kasvihuonekaasupäästöjä tuottavaan toimintaan, eli ruskeilla toimialoilla. Toisaalta työvoiman ja tiettyjen ammattien kysyntä kasvaa, jotta yritykset voivat vastata vihreän siirtymän vaatimuksiin.

Aivan kuten globalisaatio ja teknologinen muutos, myös vihreä siirtymä aiheuttaa muutoksia työntekijöiltä vaadittavissa taidoissa. Osaamistarpeiden takia vihreä siirtymä muuttaa työvoiman suhteellista kysyntää niin, että sillä voi olla vaikutuksia työntekijöiden urapolkuihin. On tärkeää ymmärtää, miten suomen työmarkkinat ja työvoima pystyvät reagoimaan vihreän siirtymän vaatimuksiin ja aiheuttamiin muutoksiin. Toimien onnistuminen vaatii niiden toteuttamisen laajaa hyväksyntää. Jos toimet aiheuttavat liian suurta epätasapainoa työmarkkinoille ja yritysten toimintaan, ei niille riitä tukea ja mahdollisuudet saavuttaa asetetut tavoitteet heikkenevät.

Kokemus vihreän siirtymän oikeudenmukaisuudesta on erittäin tärkeä siirtymän tavoitteiden onnistumisen kannalta. Euroopan Unioni onkin nostanut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vihreän siirtymän keskiöön. Tavoitteena on puuttua siirtymän sosiaalisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin, ja kiinnittää erityistä huomiota niihin alueisiin, teollisuudenaloihin ja työntekijöihin, joihin siirtymän negatiiviset vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin. Myös Suomessa vihreän siirtymän oikeudenmukaisuus herättää huolta. Yhtenä suurimmista peloista on työttömyyden lisääntyminen ja alueellinen eriytyminen

Vaikka vihreä siirtymä muokkaakin työvoiman kysyntää, ennakoidaan sen vaikutusten työmarkkinoihin ja ammatteihin olevan vähäisemmät kuin globalisaation ja teknologisen kehityksen. Kokonaistyöllisyyden sijaan vihreän siirtymän aikaansaamat merkittävät muutokset työmarkkinoilla tapahtuvat toimialojen, yritysten, ammattien, työtehtävien sekä alueiden välillä, ja vaikutukset kohdentuvat lähes kaikkiin toimialoihin suoraan sekä välillisesti. Suomessa energiasektori on suurin ilmastopäästöjen aiheuttaja, mutta maatalous yksittäisenä toimialana tuottaa myös paljon päästöjä. Teollisuudessa suurimmat päästöt tuottavat kemianteollisuus, metallien jalostus ja metsäteollisuus.

Analyysien mukaan osaamistarpeet vihreää siirtymää toteuttavissa ammateissa ovat sellaisia, joita jo olemassa olevissa ammateissa on käytössä. Näin ollen ammateilla ja työntekijöillä on mahdollisuus sopeutua ja hakeutua uusille kasvaville toimialoille. Tietyn pätevyystason työntekijät voivat siis siirtyä melko vähäisellä osaamispäivityksellä ruskealta sektorilta vihreälle sektorille. Suomen menestyksen kannalta tärkeää näyttäisikin olevan osaavan työvoiman riittävyys ylipäätään. Onko meillä riittävästi koulutettua ja osaavaa työvoimaa edistämään yritysten pyrkimyksiä muuttaa toimintaansa vihreämmäksi ja toisaalta kehittämään uusia vihreän siirtymän innovaatioita.

Vaikka kokonaisuudessaan vihreän siirtymän työllisyysvaikutusten ennakoidaan olevan pieniä, tarvitsee muutosta hallita, jotta vältytään liiallisilta työvoiman allokaatio-ongelmilta. Vihreän siirtymän prosessin sujuvaan toteutumiseen tarvitaankin yhteiskunnan tukea. Työvoimapolitiikan kyky tukea uudelleen kouluttautumisessa ja työllistymisen edistämisessä toisille toimialoille ja/tai ammateissa on keskeinen työllisyysvaikutusta määrittelevä tekijä.

Lähes 20 prosenttia Suomen työllisyydestä vihreissä ammateissa

Niitä ammatteja, jotka tukevat vihreää siirtymää, eli vihreitä ammatteja, ei ole yksiselitteisesti määritelty. Eräs tapa määritellä vihreät ammatit on käyttää yhdysvaltalaisen O*NET-tietokannan jaottelua vihreisiin ammatteihin. Tietokannassa ammatteja käsitellään niissä suoritettavien tehtävien ja taitojen kautta. Taitoja, jotka edistävät vihreää siirtymää ja mahdollistavat taloudellisen toiminnan ympäristön kannalta kestävällä tavalla, kutsutaan vihreiksi taidoiksi. Tehtäviä, joiden suorittaminen vaatii vihreitä taitoja, kutsutaan vihreiksi tehtäviksi eli ne edistävät vihreää taloutta. Ammatteja, jotka sisältävät vihreitä tehtäviä kutsutaan puolestaan vihreiksi ammateiksi.

Käyttämällä hyödyksi O*NET-tietokannan ammattien vihreysluokituksia voidaan Suomessa ja laajemmin Euroopassa käytössä olevien Ammattiluokitus 2010 ja ISCO-luokituksen ammatit määritellä viiteen luokkaan niiden vihreyden mukaan.

Vihreän kasvavan kysynnän ammatit (engl. green increased demand) ovat jo olemassa olevia ammatteja, joiden kysyntä tulee kasvamaan vihreän siirtymän myötä, mutta nämä ammatit eivät vaadi merkittäviä muutoksia tehtäväsisällöissä, tiedoissa tai taidoissa. Näiden tehtävien ajatellaan olevan epäsuorasti vihreitä, koska ne tukevat vihreää teollisuutta, mutta eivät itsessään pidä sisällään vihreitä tehtäviä. Esimerkkejä näistä ammateista ovat rakennussähköasentajat ja teollisuuden tuotantojohtajat.

Vihreät kehittyvät ammatit (engl. green echanced skills) ovat olemassa olevia ammatteja, joiden tehtäväsisältö, tiedot ja taidot vaativat kehittämistä vihreän siirtymän myötä. Esimerkkejä näistä ammateista ovat talonrakennuksen arkkitehti ja kuorma-auton kuljettaja.

Vihreät uudet ja nousevat ammatit (engl. green new and emerging) ovat yksittäisiä ammatteja, jotka syntyvät edistämään vihreän talouden kehitystä. Ammatti voi olla täysin uusi, tai vanhan ammatin pohjalta ”syntynyt”. Esimerkkejä näistä ammateista ovat konetekniikan erityisasiantuntijat ja maa- ja vesirakentamisen erityisasiantuntijat.

Ei-vihreät vertaisammatit (engl. green rival) ovat sellaisia ammatteja, joille löytyy vähintään yksi samankaltainen ammatti, joka on luokiteltu vihreäksi. Vihreä siirtymä vaikuttaa näihin ammatteihin sitä kautta, että ne ovat hyvin samankaltaisia kuin vihreät ammatit ja niistä voidaan helposti siirtyä vihreisiin ammatteihin. Esimerkkejä näistä ammateista ovat myyjät ja maanviljelijät.

Muut ei-vihreät ammatit (engl. other non-green) ovat sellaisia, joihin vihreä siirtymä ei suurella todennäköisyydellä vaikuta ainakaan lyhyellä aikavälillä. Esimerkkejä näistä ammateista ovat lähihoitajat ja poliisit.

Vihreille ammateille tyypillisiä taitoja ovat insinööritaidot, tutkimusosaaminen, toiminnan ohjaus ja prosessien seuranta. Tyypillisesti vihreitä ammatteja ovat erilaiset erityisasiantuntija- sekä insinööritaitoja sisältävät ammatit, joissa vaaditaan fysiikan, rakentamisen, tekniikan ja maantieteen taitoja. Lisäksi vihreät ammatit vaativat usein korkeaa koulutusta ja niissä korostuvat kognitiiviset ja ei-rutiininomaiset taidot. Tyypillinen vihreässä ammatissa työskentelevä henkilö on korkeasti koulutettu 35–40-vuotias mies.

Tärkeää on huomata se, että tässä käytetty luokittelu ei ota huomioon sitä, millä toimialalla henkilö työskentelee, vaan vain ammattiin liittyvällä osaamisella ja siinä suoritettavilla tehtävillä on merkitystä. Esimerkiksi insinööri voi työskennellä fossiilisen energian tuotannon kehityksen parissa tai kehitellä uusiutuvan energian ratkaisuja. Insinöörillä on suuri potentiaali toimia vihreissä tehtävissä, mutta vain jälkimmäisessä tapauksessa insinööri todella suorittaa vihreitä tehtäviä. Kuitenkin fossiilisen energian sektorilla työskentelevän insinöörin taidot ovat helposti päivitettävissä uusiutuvan energian sektorille sopiviksi.

Lyhyellä aikavälillä vihreän siirtymän ennakoidaan vaikuttavan eniten vihreän kasvavan kysynnän ammatteihin, koska nämä ammatit eivät vaadi merkittäviä muutoksia tehtäväsisällöissä, tiedoissa tai taidoissa. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä sen sijaan vihreät kehittyvät ammatit sekä ja vihreät uudet ja nousevat ammatit tulevat olemaan keskeisemmässä roolissa, kun työntekijät siirtyvät näihin ammatteihin kouluttautumisen ja työssäoppimisen kautta.

Vuonna 2020 vihreissä ammateissa työskentelevien osuus oli 17 prosenttia Suomen työllisistä (Kuvio 1). Osuus on samaa suuruusluokkaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa ja Sveitsissä. Suomessa vihreät työntekijät jakautuivat niin, että kasvavan kysynnän ammateissa työskenteli kuusi prosenttia, kehittyvissä ammateissa viisi prosenttia ja uusissa ja nousevissa ammateissa kuusi prosenttia työllisistä.

Ei-vihreissä ammateissa työskenteli 80 prosenttia työllisistä vuonna 2020, mutta näistä vertaisammateissa jopa 39 prosenttia. Ei-vihreät vertaisammatit ovat hyvin samankaltaisia kuin vihreät ammatit, joko tehtävien tai taitojen osalta. Tästä voidaan päätellä, että työllisten joukossa on merkittävää potentiaalia siirtyä tarvittaessa vihreisiin ammatteihin. Muissa ei-vihreissä ammateissa työskenteleviä puolestaan oli samana vuonna 40 prosenttia työllisistä, ja näihin ammatteihin vihreä siirtymä ei suurella todennäköisyydellä tule vaikuttamaan.

Vihreissä ammateissa työskentelevien määrissä ei ole kovinkaan suuria eroja maakuntien välillä, vaan suurimmat erot muodostuvat toimialojen välille (Kuvio 2). Eniten vihreissä ammateissa työskenteleviä on energia- ja vesihuollossa, kuljetuksessa ja varastoinnissa, teollisuudessa sekä ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan aloilla.

Työmarkkinoiden rooli keskeinen vihreän siirtymän tavoitteiden onnistumisessa

Analyysien mukaan Suomen työmarkkinoilla on mahdollisuus selvitä vihreänsiirtymän aiheuttamista muutoksista, mutta tavoitteiden toteutuminen vaatii niin Euroopan Unionin kuin kansallisen tason huomiota. On tärkeää, että yhteiskunta pystyy luomaan sellaisen toimintaympäristön, jossa vihreää siirtymää pystytään toteuttamaan mahdollisimman sujuvasti ja oikeudenmukaisesti. Tärkeässä osassa tätä menestystä on työmarkkinoiden toiminta. Riittävä työvoiman saatavuus sekä tehokas työvoiman liikkuvuus alueelta tai ammatista toiseen antavat hyvät edellytykset vihreälle siirtymälle. Toisaalta osaavan työvoiman saatavuus on olennaisessa roolissa yritysten menestyksen ja uusien innovaatioiden luomisessa. Työmarkkinoiden toiminnalla onkin merkittävä rooli niin Suomen sisäisessä menestyksessä kuin Suomen osuudessa vihreiden ratkaisujen kansainvälisillä markkinoilla.

Veera Holappa,
Vieraileva blogisti

‍

Veera Holappa työskentelee Pellervon taloustutkimuksessa vanhempana ekonomistina. PTT on tutkimuslaitos, joka tuottaa tietoa taloudesta yhteiskunnallisille päättäjille, yrityksille ja yhteisöille. Veeran tutkimuksen painopistealueina ovat työmarkkinoiden muutokset, kuten teknologinen kehitys, globalisaatio ja vihreä siirtymä. Lisäksi Veeralla on vankka kokemus talouden ennustetyöstä. Hän on kaksi kertaa vuodessa mukana laatimassa PTT:n kansantalouden ennusteen. Talousennusteiden lisäksi Veera laatii analyysejä ja ennusteita asuntomarkkinoiden kehityksestä ja ilmiöistä.