Voimmeko oppia ikääntyviltä planetaarista unelmointia?

“Niin kauan kuin on elämää, on myös unelmia – eikä ole elämää, jos ei ole luontoa.” Näin kuvasivat unelmoinnin merkitystä sekä unelmien yhteyttä luontoon ikääntyvät Syrénin (2024) opinnäytetyön tutkimuksessa. Saajanaho (2022) kuvaakin, kuinka tavoitteet ja unelmat ovat merkittävä osa elämän mielekkyyttä. Unelmointi ei ole vain nuorten ja aktiivisten etuoikeus, vaan se voi olla portti merkityksellisyyteen missä tahansa elämänvaiheessa. Ikääntyvät ihmiset osoittavat, että unelmat voivat olla pieniä tai suuria – arjen pieniä tavoitteita tai elämän mittaisia haaveita – mutta niiden vaikutus hyvinvointiin on yhtäkaikki kiistaton. Ikääntyvien unelmat kytkeytyivät Syrénin (2024) opinnäytetyön tutkimuksessa usein yhteyteen muiden ihmisten sekä laajemmin ympäristön kanssa.

Voidaankin siis heittää ilmoille kysymys - voiko unelmointi olla myös planetaarinen teko, sillä sen voidaan nähdä tukevan niin ekologista kuin sosiaalista kestävyyttä? Planetaarinen hyvinvointi painottaa ymmärrystä ihmisen ja muun luonnon välisestä yhteenkietoutuneisuudesta ja yhteisestä vastuusta toimia planeetan rajoissa, jotta sekä ihminen että luonto voivat hyvin (THL 2024).

Merkityksellisyys & luonto osana unelmointia

Merkityksellisyyden kokemus on elämän syvää tunnetta siitä, että olemme osa jotakin suurempaa ja että arjellamme on tarkoitus. Se kietoutuu ihmisen arvoihin, uskomuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin, jotka antavat suunnan valinnoillemme ja tavoillemme elää. Solin, Heimonen ja Lukkarinen (2023, 26) määrittelevät merkityksellisyyden yksilön elämän tavoitteiden ja päättäväisyyden kautta: merkityksellisyys syntyy halusta tavoitella asioita, jotka resonoivat omien toiveiden ja arvojen kanssa. Unelmointi ikään kuin tuo merkityksellisyyden näkyväksi, sillä se auttaa kuvittelemaan tulevaisuuden mahdollisuuksia ja vahvistaa toivoa elämänpolun jatkuvuudesta. Unelmointi ei ole vain haaveilua paremmasta tulevaisuudesta, vaan se on myös tapa syventää yhteyttä itseen, muihin ja maailmaan. Sekä yhteyden tunnetta että kokemusta merkityksellisyydestä ja itsensä toteuttamisesta pidetään ihmisen perustarpeina (Maslow 1943), jotka eivät häviä iän karttuessa.

Luonto on merkityksellisyyden lähde, joka kietoutuu kaikenikäisten, myös ikääntyvien, arkeen monin tavoin. Tutkimusten mukaan (Capaldi, Dopko & Zelenski 2014; Nisbet, Shaw & Lachance 2020; Tabrizi, Lak & Moussavi 2023; Syrén 2024) luonto tuo ikääntyville muun muassa rauhaa, iloa ja voimaa, lisää onnellisuutta sekä tarjoaa tilan ihmetykselle ja esteettisille kokemuksille. Pritchard, Richardson, Sheffield & McEwan (2019, 1148) esittävät, että nimenomaisesti luontoyhteyden kokeminen vahvistaa koettuja hyvinvointivaikutuksia. Syrénin (2024) opinnäytetyön tutkimus nostaa esille, että vanhemmilla ikääntyvillä luonto näyttäytyy erityisesti arjen pienten hetkien kautta – maisemina, joita voi ihailla sisältä käsin, tai luonnon elementteinä, jotka tuodaan sisätiloihin, kun taas nuoremmille ikääntyville luonnon merkitys painottuu toiminnan kautta: ulkoilun, harrastusten ja ympäristöstä huolehtimisen kautta. Luontoa ei pidetä siis vain yksityisenä kokemuksena vaan yhteiset hetket luontoympäristöissä, yhdessä jaetut luontokokemukset sekä oman tietotaidon jakaminen nuoremmille sukupolville syventävät yhteyttä toisiin ihmisiin ja maailmaan. Tämä tekee luonnosta paitsi henkilökohtaisen, myös yhteisöllisen merkityksen lähteen.

Monenkirjavat ikääntyvien luontotoiveet

Näemme luonnon moniulotteisen merkityksen ikääntyville työssämme ruohonjuuritasolla. Olemme IkiOma Ikä ry:ssä vastanneet yli 65-vuotiaiden luontotoiveisiin, jotka mahdollistavat joko kaivatun luontokosketuksen tai -kokemuksen ikääntyvälle, jolla syystä tai toisesta ei itsellä tähän ole mahdollisuuksia. Näitä syitä ovat olleet esimerkiksi taloudellinen tilanne, erilaiset toimintakyvyn rajoitteet, pelko liikkua yksin lähiluonnossa tai kaipaus kavereihin tai yhteisöön, jonka turvin nauttia luonnon tarjoamista monipuolisista aistielämyksistä ja raikkaasta ulkoilmasta.

Luontotoiveita on ikääntyvillä ollut laidasta laitaan: yön yli retki porukalla, uuden oppiminen melontaretkellä, leikkisä mäenlasku, tähtitaivaan tutkailu sekä myös yksityiskohtaisempia kokemuksia kuten kaulushaikaran “pulloon puhaltelun” kuuleminen ja paljaiden varpaiden kosketus lujaa kalliota vasten. Osalla toiveisiin on kytkeytynyt joku läheinen, jonka kanssa kokemus on haluttu jakaa tai on toivottu sitä, että toive koskettaa muitakin ja luontoa koetaan nimenomaan porukalla. On myös yksinäisiä, jotka kaipaavat samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa luonnon merkityksellisyyttä. Luontotoiveet ovat ulottuneet lisäksi ympäristöön kuten toiveeseen lähimetsien säilymisestä. Luontotoiveiden kirjo on siis ollut suuri, mutta ennen kaikkea niistä huokuu elämänhalu, ilo ja nautinto sekä kollektiivisuuden ja vastuuntunnon perinne.

Kestävää yhteyttä unelmoinnin kautta

Uskomme, että vanhemman sukupolven yhteisöllinen asenne, paikallisten arvojen korostaminen ja tapa unelmoida yhteistä hyvää voivat toimia voimanlähteenä kestäviin elämäntapoihin. Luonnon merkityksellisyyden huomaaminen, arjen yksinkertaisista iloista ammentaminen ja yhteyden ylläpitäminen toisiin ihmisiin ovat piirteitä, jotka resonoivat kestävän ja merkityksellisen tulevaisuuden rakentamisessa. Planetaarinen unelmointi voisikin tarkoittaa sitä, että yksilölliset unelmat kytkeytyvät osaksi suurempaa kokonaisuutta: parempaa yhteyttä luontoon, toisiimme ja itseemme.

Olisikin tärkeää edistää ylisukupolvista vuorovaikutusta, jotta eri ikäiset voivat oppia toisiltaan ja unelmoida yhdessä. Ikääntyvien kyky nähdä luonto hyvinvoinnin ja merkityksen lähteenä voi opettaa meitä pysähtymään, unelmoimaan ja vaalimaan planeettaamme. Ehkä juuri he – vuosikymmenien kokemuksella ja kyvyllä arvostaa pieniä, mutta merkityksellisiä asioita – voivat näyttää, miten unelmointi ja kestävää tulevaisuutta edistävä toiminta kietoutuvat yhteen.

Kirjoittajien tiedot

Laura Syrén, toiminnanjohtaja, toimintaterapeutti (YAMK), IkiOma Ikä ry

Salla Partala, projektiasiantuntija, toimintaterapeutti (AMK), IkiOma Ikä ry

Kirjoittajat työskentelevät IkiOma Ikä ry:ssä. Yleishyödyllisen yhdistyksen tavoitteena on vahvistaa luonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjä ikääntyvien arjessa. Yhdistys toimii Keski- Suomen alueella.

Lue lisää yhdistyksestä ja sen toiminnasta www.ikiomaika.fi

Lähdekirjallisuus

• Capaldi, C., Dopko, R. & Zelenski, J. 2014. The relationship between nature connectedness and happiness: a meta-analysis. Front. Psychol. 5:976. doi: 10.3389/fpsyg.2014.00976.
• Maslow, A. 1943. A Theory of Human Motivation. The basic needs. Psychological Review 50, 370-396.
• Nisbet, E., Shaw, D. & Lachance, D. 2020. Connectedness With Nearby Nature and Well- Being. Frontiers in Sustainable Cities 2, 18, 1-13.
• Pritchard, A., Richardson, M., Sheffield, D. & McEwn, K. 2020. The Relationship Between Nature Connectedness and Eudaimonic Well-Being: A Meta-analysis. Journal of Happiness Studies 21, 1145-1167.
• Saajanaho, M. 2022. Elämänkulun ohjaaminen, tavoitteet ja vanhenemiseen valmistautuminen. Teoksessa Rantanen, T., Kokko, K., Sipilä, S. & Viljanen, A. 2022. Gerontologia (5. painos). Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
• Solin, P., Heimonen, S. & Lukkarinen, E. 2023. Mitä mielen hyvinvointi on? Teoksessa Solin, P., Heimonen, S., Luoma, M-L., Tamminen, N., Lukkarinen, E. & Viertiö, S. (toim.) 2023. Ikääntyneiden mielen hyvinvoinnin nykytila Suomessa. Raportti 8/2023.
• Syrén, L. 2024. “Ei ole elämää ilman luontoa.” Ikääntyvien käsityksiä luontoon kytkeytyvästä unelmoinnista ja sen merkityksestä omaan mielen hyvinvointiin. Opinnäytetyö. Projektijohtamisen tutkinto-ohjelma (YAMK), sosiaali- ja terveysala. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
• Tabrizi, N., Lak, A. & Moussavi, S. 2023. Green space and the health of the older adult during pandemics: a narrative review on the experience of COVID-19. Frontiers in Public Health 11, 1-16.
• THL. 2024. Planetaarinen terveys ja hyvinvointi. https://thl.fi/thl/tietoa- meista/vaikuttamistavoitteet/planetaarinen-terveys-ja-hyvinvointi