Marianne Kiskola: Sisäinen ilmastonmuutos – Dialogi

Organisaation voima piilee dialogin taidossa. Jos johtaja osaa puhua alaisilleen siten, että kaikkien silmät ovat samalla tasolla, luodaan sellaista veto- ja pitovoimaa, että työpaikkahakemuksia ei tarvitse kovin usein julkaista. Viisas johtaja myös vaatii työyhteisöltään kunnioittavan dialogin osaamista.

Dialogi ei ole vain rupattelua, vaan antiikin ajoilta asti (hyvin) toiminut keskustelumenetelmä. Tällä hetkellä se tosin tuntuu loistavan useissa julkisissa keskusteluissa poissaolollaan. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä ottaa sitä käyttöön.

Kaikkihan me osaamme dialogin – vai osaammeko?

Epäonnistuneen dialogin – kuten kaiken muunkin mönkään menevän kommunikoinnin – varma tae ovat oletukset ja luulot. Kun säntäämme keskusteluun varmana omasta kannastamme – ja toisen päänsisäisistä ajatuksista – emme malta kysellä tai kuunnella vastauksia. Dialogi muuttuu monologiksi ja me sietämättömiksi besserwissereiksi.

Monologissa menetämme mahdollisuuden oppia ja keksiä yhdessä, kuinka homma voitaisiin hoitaa paremmin kuin aikaisemmin.

Monologi: hyvästi innovaatiot, hyvästi menestyksen mahdollisuus.

Sokrates - tuo eettisen keskustelun taituri – todisti keskusteluissaan kehittämänsä elenkhos-dialogin voiman. Tämä dialogimuoto, jossa kysymysten ja vastausten avulla tutkitaan ja haastetaan uskomuksia, on ollut tärkeä väline sekä filosofisen totuuden etsimisessä että eettisten periaatteiden muotoilussa.

Tänä fake news -aikakautena elenkhos olisi yhteiskunnassamme juuri se työkalu, jota tarvitsisimme pysyäksemme sivistyneenä porukkana.

Elenkhos tarkoittaa ”paljastamista”. Sokrates perusti menetelmänsä tarkasti suunniteltuihin kysymyksiin, joiden avulla keskustelukumppanin uskomukset ja oletukset tulevat näkyviin. Sokrates ei ollut kiinnostunut osoittamaan toisen ajattelun virheitä, vaan halusi johdattaa keskustelukumppaninsa kohti syvempää itsetuntemusta ja totuuden löytämistä. Ja oppia itse samalla.

Platon sanoitti tätä menetelmää Sokrateen eettiseksi intellektualismiksi, jossa oli nähtävissä älyllinen uteliaisuus, totuudellisuus, reiluus ja rohkeus. Kukapa meistä ei haluaisi olla rohkea?

Voisiko elenkhos-dialogin periaatteita soveltaa 2000-luvun liike-elämässä samalla tavalla kuin Sokrates käytti sitä muinaisessa Ateenassa? Todellakin!

Kuten ei kenenkään johtajankaan tulisi, Sokrates ei koskaan pitänyt itseään viisaampana kuin keskustelukumppaniaan. Hän ymmärsi, että aidon dialogin perusta on nöyryys sekä halu oppia ja ihmetellä yhdessä.

Johtajan ei tarvitse esittää tietävänsä kaikesta kaikkea. Siitä harhasta seuraa vain vaikeuksia. Viisautta on kysyä, sillä yleensä työntekijöillä on varsin hyvä käsitys tekemästään työstä. Tämän oivalsi muun muassa Toyotan johtoporras, joka loi toyota-mallin. Siinä isojen ratkaisujen tai hämmennyksen hetkellä johtoporras kokoontuu tehtaan työntekijöiden kanssa pohtimaan parasta tulokulmaa ja ratkaisua asiaan. Tämä kysymiseen – ”kuinka ratkaisisitte tämän pulman” – perustuva toimintamalli on tuonut Toyotalle menestystä ja luotettavan toimijan maineen.  Toyotalla on oivallettu se, että työntekijät ovat myös kaikista sitoutuneimpia niihin päätöksiin, joita ovat saaneet olla itse tekemässä.

Organisaatiot voisivatkin hyödyntää dialogia välineenä, jolla luodaan avointa ja rehellistä vuoropuhelua. Samalla tulisi yhdessä löydettyä uusia näkökulmia, sanoitettua toimintaa ja rakennettua merkityksellistä, yhteistä kulttuuria. Kovaa valuuttaa missä tahansa organisaatiossa ja muunnettavissa kivaksi kassavirran kahinaksi.

Johtaja, joka uskaltaa asettaa omat mielipiteensä kyseenalaisiksi, rohkaisee myös työntekijöitä tekemään samoin. Tämä luo kulttuurin, jossa jokainen uskaltaa kysyä, kyseenalaistaa ja oppia. Puhutaan eettisestä johtamisesta, joka tukee oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä – ja antaa kaikille tilaa kehittyä ja tuoda esiin uusia innovatiivisia ratkaisuja.

Rohkea johtaja – toivotko organisaatiollesi veto- ja pitovoimaa? Yksi sana: Elenkhos.

Marianne Kiskola on Frontline Forumin sivuilla vieraileva blogisti, joka kirjoittaa kielentutkijan ja toisen kotimaansa Kreikan näkövinkkelistä ”sisäisestä ilmastonmuutoksesta”. Marianne on kielen tutkija, elokuvakäsikirjoittaja ja tietokirjailija, jolla on 11 julkaistua kirjaa, sekä toimittaja, jolla on vahva viestintä- ja johtamistausta. Tällä hetkellä Marianne tekee kirjoittamisen väitöskirjaa Jyväskylän yliopistolle kohtaamisen kielestä, josta hän käy luennoimassa ja valmentamassa. Mariannella on myös kohtaamisen taituruutta käsittelevä radio-ohjelma Kohtaamisen Anatomia yhdessä Setumo Bodiben kanssa Radio Helsingin taajuudella: https://www.radiohelsinki.fi/ohjelma/kohtaamisen-anatomia/

Marianne on tehnyt vuosia suunnitelmallisesta, tuloksekasta ja pitkäjänteistä maine- ja viestintätyö yhteiskunnallisesti merkittäville tahoille. Hän on havainnut, että menestyksen salaisuus on yksinkertainen: sisäisen ja ulkoisen puheen on oltava yhtä. Ajatusten, sanojen ja tekojen on oltava linjassa. Kun tämä linja on kirkastettu, on helppo loistaa.