Miksi yhteisöön kuuluminen on niin tärkeää?

Aiemmin Aalto-yliopiston kemian ja materiaalitieteiden tutkijana toiminut Emilie Ressouche tarjoaa nykyään yritysten konsultointipalveluita kestävien ja biopohjaisten materiaalien alalla sekä tukea yritysten laajentumiseen ranskankielisille markkinoille. Tämän lisäksi hän haluaa edistää kansainvälisten ihmisten integroitumista Suomeen. Hän on ollut mukana Helsingin yliopiston TREMOR-inkubaattoriohjelmassa vuosina 2023–2024 ja käynnistänyt aloitteen nimeltään "Word of Craft", jossa suullisesti kulkeva tieto kerätään ja valjastetaan taide- ja käsityöharrastusten löytämiseksi.

Yhteisö tulee sanasta "common" (yhteinen), joka kuvaa jotain, mikä sitoo ihmisiä ryhmänä yhteen – paikkaan, jossa he kaikki asuvat, tai jakavat yhteisiä sosiaalisia tai kulttuurisia ominaisuuksia. Tämä ensimmäinen yhteinen tekijä ulottuu fyysistä läheisyyttä pidemmälle ja johtaa yhteiseen identiteettiin, arvoihin ja kollektiiviseen vastuuntuntoon. Yhteisöt voivat olla suuria tai pieniä, tiiviistä naapurustoista monimutkaisiin yhteiskuntiin. Ne voivat kestää ajallisesti hyvin pitkään tai olla lyhytaikaisia.

Sosiologia osoittaa, että yhteisöillä on suuri rooli ihmisten identiteetin muovaamisessa: ne tarjoavat sosiaalista tukea ja vaikuttavat ihmisten sosiaalisen vuorovaikutuksen malleihin. Tämä rooli vaikuttaa merkittävästi yhteiskuntien dynamiikkaan eri tasoilla. Vahvat, tukevat yhteisöt ovat esimerkiksi elintärkeitä kestävien demokratioiden edistämisessä, sillä ne edistävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta, luottamusta ja aktiivista kansalaisosallistumista. Kun yksilöt tuntevat itsensä yhteisössään arvostetuiksi, he osallistuvat todennäköisemmin demokratian prosesseihin ja edistävät kollektiivista hyvinvointia.

Kiinnostukseni yhteisöihin juontuu osittain omasta tarinastani – synnyin pienessä kylässä Ranskassa, kasvoin tiiviissä yhteisössä, jossa kaikki tunsivat toisensa ja tapasin usein lähellä asuvia laajennetun perheen jäseniä. Kun täytin 18, lähdin opiskelemaan suurempiin kaupunkeihin, vähiten asutulta alueelta Ranskasta Pariisiin, ja on vähättelyä sanoa, että kulttuuriero oli VALTAVA. Siirryin erittäin tiiviistä ekosysteemistä täysin anonyymien ekosysteemiin.

Mikä auttoi minua eniten seitsemän vuoden aikana Pariisissa, oli aluksi siskoni ja serkkuni läsnäolo, jotka myös opiskelivat siellä. Minulla oli tunne, että voisin soittaa heille ja käydä läpi asioita, jos jokin vakava ongelma ilmenisi. Harrastus oli toinen asia, joka auttoi minua tutustumaan uusiin ihmisiin. Aloin harjoitella kamppailulajia ja solmin paljon ystävyyssuhteita sen kautta. Löysin ihmisiä, joiden kanssa jaoin arvoja. Ilmaisin itseäni enemmän. Koin tulevani kuulluksi ja tuetuksi. Kukoistin.

Näistä kahdesta eri ympäristössä saadusta elämänkokemuksesta opin seuraavaa:

• Tiiviissä yhteisössä maaseudulla voisin palata sinne ja huomata sen kehittyneen, mutta silti tietyt asiat pysyivät aina samana; se toi minulle vakauden tunteen.

• Suuremmissa kaupungeissa, kuten Pariisissa, kesti kauemmin löytää yhteisö, johon kuulua, tapoja löytää se eivät olleet maantieteellisiä, mutta saatoin luottaa niiden tarjoamaan moraaliseen tukeen lähtiessäni maantieteellisesti pois: se tarjosi minulle luotettavuuden tunteen.

Vähän myöhemmin kuulin 80 vuotta kestäneestä Harvardin johtamasta Grant & Glueck -tutkimuksesta, joka käsitteli sitä, mikä tekee elämästä onnellisen.

Tutkijat seurasivat 238:aa Harvardin toisen vuoden opiskelijan elämää vuodesta 1938 alkaen. Myöhemmin he lisäsivät mukaan myös heidän perheensä, vaimonsa ja joitakin muita ihmisiä. He tallensivat, kuka oli terve ja kuka ei, miten heidän avioliittonsa ja uransa sujuivat, mistä he kuolivat.

Tiedätkö, mitä he löysivät?

Ihmisten elämään eniten vaikuttava tekijä, joka tekee heidän elämästään onnellisen ja menestyksekkään tai vaikean ja kurjan, on HEIDÄN YMPÄRILLÄÄN IHMISISTÄ KOOSTUVA YHTEISÖ: ihmisistä, joiden kanssa olet vuorovaikutuksessa, joihin luotat ja joihin tiedät voivasi turvautua vaikeuksien sattuessa. Hyvinvoiva ryhmä, johon sinä tuot oman panoksesi ja muut ihmiset omansa. Elämänkumppanit, ystävät, perhe, vuorovaikutus luotettavan ja molemminpuolisen tuen kanssa. --> Hyvin toimiva ryhmä, johon sinä tuot panoksesi ja muut omansa. - Luotettavaa vuorovaikutusta ja keskinäistä tukea elämänkumppanin/kumppanien, ystävien ja perheen kesken.  Sen ei tarvitse olla täydellistä, ihmiset riitelevät ja käyvät läpi konflikteja ja myrskyjä, mutta kun tiedät voivasi luottaa toisiin ihmisiin, elät pidempään ja onnellisemmin.

Yksinäisyys tappaa, yhtä paljon kuin tupakointi tai alkoholi. COVID-aika teki siitä äärimmäisempää. Kuulin ihmisistä hoitokodeissa, jotka menettivät elämänhalunsa – ja antoivat itsensä kuolla – koska eivät voineet tavata läheisiään. Kärsin itse suuresta masennuksesta, joka söi päivä päivältä kaiken toivoni, sekä maksoi minulle työni ja johti suuriin elämänmuutoksiin. Kuulin useista ystävistäni, jotka kärsivät masennuksesta tai burn-outista. Se vaikutti vakavasti heidän opintoihinsa tai työhönsä. Vuoden 2023 alussa Punaisen Ristin tutkimus totesi, että 1/3 Suomen 15–34-vuotiaista tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Se on paljon.

Huolimatta sosiaaliturvasta, työpaikasta ja mukavasta asunnosta; - kun olet toisessa maassa, ja et tiedä, milloin voit tavata rakkaasi uudestaan heidän ollessaan tuhansien kilometrien päässä ja rajojen ollessa  kiinni, tuntuu siltä, että on hyvin vähän, mihin voit luottaa.  Kun tunnet olosi yksinäiseksi, voi olla ettet halua auttaa muita ihmisiä etkä ilmaista itseäsi, jolloin vetäydyt yhteiskunnasta. Se tuntuu jotenkin "minä vastaan he" -asetelmalta, ei "olemme yhdessä tässä veneessä". Mutta olemme silti yhdessä tässä veneessä.

Raha on yksi asia, mutta toinen on, että ihmiset syntyvät ja kasvavat rakkauden, hoivan ja huomion kautta ja he myös tarvitsevat rakkautta, hoivaa ja huomiota; heidän on kuuluttava ryhmään menestyäkseen. Tarvitset kuuntelevan yleisön, jotta voit ilmaista itseäsi ja tulla kuulluksi. Kaikki ne pienet hetket, jolloin vain juttelet jonkun kanssa, koet itsesi nähdyksi sekä näet ja tuet itse jotakuta toista, - muuttavat elämää. Avun pyytäminen, avun/tuen saaminen on myös elämää muuttavaa. Se saa sinut tuntemaan olevasi osa ihmisryhmää. Ja tuo tunne on voimakas, koska se karkoittaa pelon, huolet ja ahdistuksen. Se tekee sinusta vakaamman ja siten myötävaikuttaa yhteiskunnan yleiseen vakauteen ja toimivuuteen. Se tekee sinusta myös kiitollisen, joten haluat antaa jotain takaisin yhteisölle, esimerkiksi osallistumalla kansalaisvelvollisuuksiin tai kollektiiviseen päätöksentekoon. Ei pelkästään siksi, että se tuntuu oikeudenmukaiselta, vaan myös siksi, että tuntuu hyvältä olla osa jotain itseäsi suurempaa.

Joten kysynkin, onko sinulla tällainen yhteisö ympärilläsi? Jos ei, tai entäpä jos tunnet itsesi yksinäiseksi vaikka ympärilläsi olisi muita ihmisiä, miten liittyisit sellaiseen yhteisöön? Mistä aloittaisit? Kuinka rakentaisit sellaisen? Kuinka tasapainottaisit yksinolon tarpeen ja sosiaalisen kanssakäymisen tarpeen? Kuinka tekisit yhteisöstä hyvinvoivan? Vastaukset vaihtelevat yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien mukaan. Mielestäni voimme tehdä jotain myös pienessä mittakaavassa joka päivä, ja vähän kerrallaan. Yleisesti ottaen nämä pienet askeleet myötävaikuttavat lopulta osana laajempaa yhteiskuntarakennetta, vahvistaen demokraattisia rakenteita vaalimalla aktiivisuutta, sitoutuneisuutta ja kannustaen kansalaisia.

Minulle elämänmuutoksen toi Helsingissä harrastusten kautta löytynyt yhteisö. Liityin neulontakerhoon, jossa oli kannustavia ja tervetulleeksi toivottavia jäseniä. Kun menen kerhoon neulomaan, se on kuin olisin tätien ja naapureiden kanssa pienessä kylässäni – juttelemme, juomme teetä ja nauramme. Jokaisella on omat haasteensa, mutta käsitöidenteon aikana jaamme tunteita, tietoa tai vain pidämme hauskaa. Tämä kerho toi minulle myös paljon tietoa siitä, mitä Helsingissä tapahtuu – ulkomaalaisena tämä piilotettu tieto oli kultaa.

Olen oppinut ja havainnut, että haluan tehdä käsityötapahtumista helpommin saatavilla olevaa tietoa, koska vaikuttaa siltä, että ne ovat hajallaan. Perustin sivun nimeltä word_of_craft Instagramiin. Joka viikko postaan käsityötapahtumista ja työpajoista Helsingin alueella, painottaen englanninkielisiä tapahtumia, kansainvälisille ystävilleni, jotka tarvitsevat aikaa sopeutua Suomeen; he ansaitsevat harrastuksia ja sosiaalista kanssakäymistä yhtä paljon kuin kuka tahansa muukin, koska se tekee elämästä helpompaa.

Joten neuvoni olisi: onko sinulla tekemistä josta pidät? Joka saa sinussa aikaan reaktion, kun kuulet sanan "hauskaa"? Tee sitä ryhmässä. Jos lähelläsi on kerho, kokeile sitä. Kokeile toisia kerhoja, jos et pidä ensimmäisestä. Tee käsitöitä, urheile, pelaa pelejä, kuuntele musiikkia, luo taidetta, - mitä tahansa, mikä tekee sinut onnelliseksi. Ja tämän kokemuksen aikana, puhu ympärillä olevien ihmisten kanssa. Kuuntele heitä. Uskalla pyytää apua ja tarjota apua (eikä sen tarvitse olla mitään suurta). Tutustu naapuriisi. Pyydä häneltä vaikka suolaa. Puhu naapureillesi vaikka hississä.

Yksi pieni askel kerrallaan. Näin yhteisöt rakennetaan. Sinun askeleesi on tärkeä.

‍

Emilie Ressouche

Tämä blogiartikkeli on saanut inspiraationsa tästä artikkelista:

https://web.archive.org/web/20180116102219/http://blog.davidmanise.com/ceux-sur-qui-on-peut-compter (tarkistettu 15/07/2024)

‍

Emilie Ressouche

[1] Lähde : Wikipedia, artikkeli "community" englanniksi, tarkistettu 01/07/2024.  

[2] https://news.harvard.edu/gazette/story/2017/04/over-nearly-80-years-harvard-study-has-been-showing-how-to-live-a-healthy-and-happy-life/, tarkistettu 01/07/2024.  

[3] https://www.redcross.fi/news/2023/increasing-number-of-people-in-finland-affected-by-loneliness/, tarkistettu 04/07/2024.