.svg){kind=logo}
Elämme kulutusyhteiskunnassa, jossa kaikki haluamamme on saatavilla puhelimen kosketuksella. Meillä on vapaus valita ostamamme tuotteet, ja jos emme ole tyytyväisiä valintaamme, voimme aina valita uudelleen.
Oletamme, että ostamalla enemmän tavaroita saavutamme haluamamme elämänlaadun. Mainokset muistuttavat meitä tästä. Kotimme ovat muuttuneet linnoiksi, jotka tarjoavat kaiken mahdollisen tarvitsemasi sen sijaan, että ne olisivat vain yksinkertaisia suojia. Arvioiden mukaan länsimaissa keskimääräisellä lapsella voi olla yli 200 lelua, joskus jopa tuhansia, jos kaikki pienet yksityiskohdat lasketaan mukaan. Eikä kyse ole vain lapsista; kotimme ovat täynnä laitteita ja vempaimia, jotka odottavat käyttöään: lähes jokaisessa taloudessa on porakone, mutta sitä käytetään elinkaarensa aikana vain 6–13 minuuttia. Eurooppalainen käyttää vuodessa keskimäärin 25 kiloa tekstiilejä samalla, kun hän hävittää 11 kiloa. 87 % käytetyistä vaatteista poltetaan tai sijoitetaan kaatopaikalle, ja vain 1 % käytetyistä vaatteista kierrätetään uusiksi vaatteiksi.
Jokainen kotiimme saapuva esine on kulkenut pitkän matkan ennen meille päätymistään. Osa on louhittu tai kasvatettu, maalattu, koottu lisäosista eri puolilta maailmaa ja lopulta toimitettu meille. Meidän on otettava huomioon työvoima, ympäristö ja muut olosuhteet, joissa tuotteet on valmistettu, kuten tuhoutuneet luonnon elinympäristöt. Emme sisällytä lopulliseen hintaan tuotteen aiheuttamaa ympäristövahinkoa.
Mikä on kulutusta?
Kulutus on sosiaalinen ilmiö, joka kannustaa ihmisiä kuluttamaan tuotteita ja palveluita suurina määrinä. Vaikka kulutus on tarpeen perustarpeidemme, kuten ruoan ja suojan, tyydyttämiseksi, se ei rajoitu vain selviytymiseemme. Kulutuksesta on tullut tärkeä osa identiteettiämme: se kertoo, miten erotumme muista ja miten sopeudumme yhteiskuntaan. Käytämme tavaroita viestiäksemme toisillemme asemasta, identiteetistä, sosiaalisesta kuulumisesta sekä toiveista, unelmista ja tunteista toisiamme kohtaan.
Kulutus on erittäin monimutkainen aihe, sillä se koskettaa monia arkielämämme osa-alueita, mutta se herättää myös keskustelua kulutuksemme ympäristö- ja yhteiskunnallisista vaikutuksista. Se perustuu äärettömän kasvun ja rajattomien resurssien ajatukseen. Kulutuskeskustelussa voidaan pohtia länsimaista elämäntapaa ja sen tuntua universaalina, luonnollisena tai ainoana elämäntapana. Tämä johtaa myös talouskasvun keskusteluun, jossa menestystä mitataan indikaattoreilla, kuten bruttokansantuotteella ja palkoilla, ei ihmisten hyvinvoinnilla. Mittaamme myös omaa saavutustamme sillä, mitä pystymme ostamaan. Kulutuksen ekologisten kustannusten vähentäminen edellyttäisi koko monimutkaisen järjestelmän, mukaan lukien kulutuskulttuurin, kyseenalaistamista.
Miksi kulutamme niin paljon?
Koska kaikki muutkin tekevät niin. Koska mainokset käskevät meitä. Koska talousjärjestelmämme kannustaa meitä siihen. Koska uskomme sen tuovan meille onnea. Kun ostamme jotain, se antaa meille uutuuden tunteen, mikä selittää, miksi "ostamalla onnellisuutta" -ilmiö toimii. Amerikkalainen unelma paremmasta ja rikkaammasta elämästä on levinnyt muihin maihin ja muuttanut merkityksen enemmän ja nopeammin saavuttamiseksi. Omaisuudesta on tullut statussymboli ja jopa tekijä, joka määrittää onnemme ja menestyksemme. Tämän seurauksena olemme johtaneet korkeaan kotitalouksien velkaantumiseen, tarpeettomiin omaisuuksiin ja suureen ympäristötaakkaan.
Elämme kiireistä ja stressaavaa elämää, koska haluamme ansaita paljon, mutta päädymme velkaantumaan eikä meillä ole vapaa-aikaa. Saatamme olla jumissa "työskentele ja kuluta" -syklissä, joka estää meitä lopulta työskentelemästä vähemmän tunteja. Mutta enemmän ei välttämättä ole parempi. Ihmisiä ei pitäisi kannustaa "kuluttamaan rahaa, jota heillä ei ole, asioihin, joita he eivät tarvitse, luodakseen vaikutelmia, jotka eivät kestä, - ihmisille, joista he eivät välitä" (Jackson, 2010).
Miksi sillä on väliä?
Monet lajit planeetallamme ovat vastuussa ekosysteemien terveestä toiminnasta, kuten veden tai ilman puhdistamisesta, pölytyksestä sekä tuholaisten ja tautien torjunnasta. Opimme paljon ympäristöstä suunnitellessamme uutta teknologiaa tai uusia lääkkeitä. Kun tuhoamme ekosysteemejä ja elinympäristöjä tuottaaksemme enemmän tavaroita, luomme uhan omalle selviytymiselle, hyvinvoinnille ja vauraudelle.
Kulutustasot ovat kasvaneet Euroopassa, ja niiden odotetaan nousevan vielä korkeammiksi. 72 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä liittyy kotitalouksien kulutukseen. Ottaen esimerkiksi Suomen, Sitran arvio vuodelta 2017 osoittaa, että suomalaisen keskimääräinen vuotuinen elämäntavan hiilijalanjälki henkeä kohden on 10,4 tonnia hiilidioksidiekvivalentteja (verrattuna 2 tonniin Intiassa). WWF
Viimeisimmän raportin mukaan Suomen materiaalijalanjälki on seitsemän kertaa suurempi kuin globaali raja, mikä tekee siitä suurimman Euroopassa.
Ylikulutus on ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin vähenemisen perussyy. Maailman korkea kulutus asettaa planeettamme ekologisen tasapainon vaaraan.
Mikä tuo meille onnea, jos se ei ole lisää tavaroita?
Hyvinvointi tai onnellisuus on mielihyvän, tyytyväisyyden ja/tai ilon tunne. Useita yleisiä onnellisuuden tekijöitä on tunnistettu eri kulttuureissa, kuten vakaat suhteet, terveys, yhteisö ja ystävyyssuhteet, mutta myös sosiaalinen luottamus ja henkilökohtainen autonomia.
Euroopan ympäristövirasto (2018) ehdotti, että ihmisten ajan käyttö voisi olla hyödyllinen indikaattori elämänlaadusta. Kokemukset ja suhteet muiden kanssa voivat olla tärkeitä tekijöitä onnellisuuden lisäämisessä. Haluan huomauttaa, että uudet kokemukset eivät välttämättä tarkoita matkustamista, sillä matkustaminen liitetään usein lentämiseen toiseen maahan. Sen sijaan uuden kaupunginosan löytäminen, uuden harrastuksen aloittaminen, uuden reseptin kokkaaminen ystävien kanssa ja luonnosta nauttiminen voivat olla kestävämpiä kokemuksia meille ja planeetallemme. Meidän on pysähdyttävä miettimään, mikä on todella tärkeää ja mikä saa meidät tuntemaan olomme hyväksi pitkällä aikavälillä.
Maailmassa, jossa ilmaston lämpeneminen on hyvin näkyvää ja vaikuttaa elämäämme tavalla tai toisella, tarvitsemme muutoksen kulutustottumuksissamme. Meidän on levitettävä vaihtoehtoista näkemystä hyvästä elämästä.
Katja von Brandenburg on Sustainability Community | Finland -ryhmän perustaja.
Yhteisö kokoaa yhteen kestävän kehityksen aiheista kiinnostuneita ihmisiä eri toimialoilta. Yhteisön avulla hän lisää tietoisuutta ilmastoon liittyvistä asioista ja tarjoaa tilaa sekä keskustelulle että toiminnalle. Katja von Brandenburg uskoo poikkitieteelliseen lähestymistapaan, kasvuun ja arvojen siirtämiseen kuluttamisesta kaikkien ihmisten ja planeettamme hyvinvointiin.
Kirjallisuutta:
Adams, J. T. (1933). The epic of America. New York.
Blasdel, A. (2022). They want toys to get their children into Harvard’: have we been getting playthings all wrong? Retrieved from https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2022/nov/24/have-toys-got-too-brainy-how-playthings-became-teaching-aids-young-children
Botsman, R. & Rogers, R. (2011). What's mine is yours: How collaborative consumption is changing the way we live (Rev. and updated ed.). London: Collins.
Brown, H. S., & Vergragt, P.J. (2016). From consumerism to wellbeing: toward a cultural transition? Journal of Cleaner Production, 132, 308-317. http://dx.doi.org/10.1016/j.jclepro.2015.04.107
European Environment Agency. (2018). Perspectives on transition to sustainability. (EEA report No. 25/2017). Retrieved from https://www.eea.europa.eu/publications/perspectives-on-transitions-to-sustainability
European Environment Agency (2023). Conditions and pathways for sustainable and circular consumption in Europe. Retrieved from https://www.eea.europa.eu/publications/conditions-and-pathways-for-sustainable
Haidt, J. (2006). The happiness hypothesis: Putting ancient wisdom and philosophy to the test of modern science. London: Arrow Books.
Hansen, K.B. (2015). Exploring compatibility between “subjective well-being” and “sustainable living” in Scandinavia. Social Indicators Research, 122, 175-187. doi:10.1007/s11205-014-0684-9
Hintsala, J. (2021). Lelut ovat lapsien valuuttaa, mutta entä jos niiden määrää haluaa vähentää? Lelututkijan mukaan vastaus voi olla uudenlainen leikki. Retrieved from https://yle.fi/a/3-11881516
International Union for Conservation of Nature’s Red List of Threatened Species. (2024). Summary Statistics. Retrieved from https://www.iucnredlist.org/resources/summary-statistics#Summary%20Tables
Jackson, T. (2009). Prosperity without growth: Economics for a finite planet. London: Earthscan.
Jackson, T. (2010, October 7). An economic reality check [Video file]. Retrieved from https://www.ted.com/talks/tim_jackson_an_economic_reality_check/transcript?language=en
Makant, M.G. (2010). The pursuit of happiness: The virtue of consumption and the consumption of virtue. Dialog: A Journal of Theology, 49(4), 291-299.
Martusewicz, R. A., Edmundson, J., & Lupinacci, J. (2011). Ecojustice education: Toward diverse, democratic, and sustainable communities. New York: Routledge.
Mutakalin, G. (2014). Buddhist economics: a model for managing consumer society. Journal of Management Development, 33(8/9), 824-832. doi:10.1108/JMD-09-2013-0116
Mänty, A. (2019). What are 1.5-degree lifestyles like? And how do we achieve them? https://www.sitra.fi/en/articles/what-are-1-5-degree-lifestyles-like-and-how-do-we-achieve-them/
Salo, M., & Nissinen, A. (2017). Consumption choices to decrease personal carbon footprints of Finns. Reports of the Finnish Environment Institute, 30/2017.
Schor, J.B. (1998). The overspent American: Upscaling, downshifting, and the new consumer. New York: Basic Books.
Schor, J.B. (2001, October 22). Why do we consume so much? [Clemens lecture series], St. John’s University, US.
Stirling, K. (2014). Buddhist wisdom as a path to a new economic enlightenment. Journal of Management Development, 33(8/9), 812-823. doi:10.1108/JMD-10-2013-0127
Stockholm Resilience Centre. Planetary boundaries. https://www.stockholmresilience.org/research/planetary-boundaries.html
Wilson, A., & Boehland, J. (2005). Small is beautiful: U.S. house size, resource use and the environment. Journal of Industrial Ecology, 9(1-2), 277-287. https://doi-org.ezproxy.jyu.fi/10.1162/1088198054084680
WWF. (2016). Living planet report: risk and resilience in a new era. Retrieved from http://awsassets.panda.org/downloads/lpr_2016_full_report_low_res.pdf
WWF. (2024). Fair Finnish Footprint. Finland’s pathway to consumption aligned with global sustainability boundaries. Retrieved from https://wwf.fi/app/uploads/c/z/a/g489zowam6yx02m6vz3mia/wwf_fair_finnish_footprint_report_final_june2024.pdf
Kirjoittaja
