Kohti hyvinvointitaloutta: Mitä sosiaaliset yritykset voivat tarjota?

Viime vuosina "hyvinvointitalouden" käsite on saanut jalansijaa ympäri maailmaa. Tämä ilmiö kritisoi nykyistä taloudellista ortodoksiaa, tunnistaen, että sellaiset mittarit kuin bruttokansantuote (BKT) ja kyseenalaistamaton jatkuvan kasvun ajatus ovat osoittautuneet tuhoisiksi yhteiskuntamme ja ympäristömme hyvinvoinnissa. Hyvinvointitalous tarkoittaa elämistä planeettamme ekologisten rajojen sisällä, varallisuuden ja mahdollisuuksien tasapuolista jakamista, resurssien – mukaan lukien ympäristöllisten ja sosiaalisten julkishyödykkeiden – tehokasta kohdentamista sekä hyvinvoinnin asettamista politiikan, erityisesti talouspolitiikan, keskiöön. Ajatuksena on, että tarvitaan perustavanlaatuinen muutos näkökulmassa: taloutta ei tulisi nähdä päämääränä itsessään, vaan välineenä hyvinvoinnin lisäämiseen. Tämä muutos on erityisen tärkeä aikana, jolloin kohtaamme ennennäkemättömiä haasteita, kuten kasvavaa epätasa-arvoa, pahenevaa ilmastokriisiä sekä lisääntyvää poliittista epävakautta ja konflikteja.

Hyvinvointitalouden idea ei ole täysin uusi. Sen juuret voidaan jäljittää aina Aristoteleen eudaimonian käsitteeseen eli "hyvään elämään", joka korostaa onnellista, terveellistä ja täyttymyksellistä elämää loputtoman vaurauden tavoittelun sijaan. Nykyään useat pienet maat, kuten Skotlanti, Suomi, Wales, Islanti ja Uusi-Seelanti, ovat osana Wellbeing Governments (WEGo) -kumppanuutta eturintamassa muokkaamassa talouspolitiikkaansa keskittyen hyvinvointiin BKT:n kasvun sijaan. Samankaltaista työtä tehdään myös muualla, kuten Latinalaisessa Amerikassa, jossa pyritään buen vivir-ajatteluun eli "hyvään elämään", joka painottaa luonnon oikeuksia ja priorisoi alkuperäiskansojen tapoja ajatella, toimia ja elää.

Sosiaalisten yritysten rooli

Väitän, että sosiaalisilla yrityksillä on arvokkaita oivalluksia hyvinvointitalouden rakentamisessa. Nämä organisaatiot toimivat joko implisiittisesti tai eksplisiittisesti parantaakseen hyvinvointia sen sijaan, että ne keskittyisivät henkilökohtaiseen rikastumiseen vastatakseen yksilöiden ja yhteisöjen tarpeisiin. Sosiaaliset yritykset – ainakin niiden käsitysten mukaisesti, joihin itse tukeudun – toimivat "ei-henkilökohtaista-voittoa" -periaatteella. Ne tasapainoilevat jatkuvasti sosiaalisten tavoitteiden ja taloudellisen kestävyyden välillä sekä pyrkivät sijoittamaan mahdolliset ylijäämät takaisin yhteisönsä ja tehtävänsä tukemiseen.

Sosiaaliset yritykset pyrkivät näin luomaan ja säilyttämään varallisuutta yhteisöissä keskittyen sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöllisiin tuloksiin osakkeenomistajien tuottojen sijasta. Niitä on edistetty keinona auttaa ihmisiä pois huono-osaisuudesta, torjua köyhyyttä, lievittää sosiaalista syrjäytymistä ja edistää taloudellista demokratiaa. Viimeisen vuosikymmenen aikana tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet niiden tuottavan terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä hyötyjä sekä niiden hyötyjille että yhteisöille. Niiden toiminta yhteisötasolla liittyy läheisesti hyvinvointitalouden paikkaan perustuvaan lähestymistapaan, mukaan lukien tärkeät aloitteet, kuten yhteisövarallisuuden rakentaminen (Community Wealth Building). Lisäksi sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöllisten tulosten huomioimisen ansiosta sosiaaliset yritykset ilmentävät hyvinvoinnin moniulotteista luonnetta. Taloudellisten mittareiden sijaan ne painottavat sosiaalista vaikuttavuutta ja vastaavat haavoittuvuuteen tekemällä yhteistyötä heikossa asemassa olevien ryhmien kanssa, tarjoten työpaikkoja, taitoja ja työkokemusta, usein haavoittuvissa paikallisissa talouksissa.

Haasteet ja huomioitavat seikat

On kuitenkin olemassa useita haasteita, jotka on voitettava, jotta sosiaaliset yritykset voisivat tarjota vankan perustan hyvinvointitalouden rakentamiselle. Kuten hyvinvointitalouden käsite itsessään, myös sosiaalinen yritystoiminta on joustava ja kiistanalainen käsite, joka muistuttaa sosiaalisen yrittäjyyden ja sosiaalisen innovoinnin ideoita. Tämä voi tehdä sen määrittelemisen ja vaikutusten mittaamisen johdonmukaisesti vaikeaksi. Monet sosiaaliset yritykset toimivat "hyperpaikallisella" tasolla, joten niiden vaikutuksen laajentaminen järjestelmätason ongelmien ratkaisemiseksi on merkittävä haaste. Paineet laajentua voivat myös pakottaa sosiaaliset yritykset jättämään palvelemansa yhteisöt taakseen.

Laajentumiskysymyksiä voidaan kuitenkin tarkastella huomattavasti hienovaraisemmin: kyse on usein yhtä paljon laajemmalle maantieteelliselle alueelle ja yhteisöihin ulottumisesta (scaling out), politiikkojen ja instituutioiden vaikuttamisesta (scaling up) tai jopa kulttuuristen arvojen muuttamisesta (scaling deep).

Sopivien politiikkojen ja tukirakenteiden kehittäminen – sosiaalisten yritysten tukemisen "ekosysteemin" rakentaminen – on ratkaisevan tärkeää. Esimerkiksi Skotlannissa on luotu kymmenen vuoden strategia sosiaalisten yritysten tukemiseksi, sarja toimintasuunnitelmia hallituksen rahoituksella sekä äskettäin asiantuntijaryhmä, joka vaatii uutta lähestymistapaa "osallistavien ja demokraattisten liiketoimintamallien" roolin lisäämiseksi Skotlannin taloudessa. Tämä sisältää sosiaaliset yritykset, osuuskunnat, työntekijöiden omistamat yritykset, kehitysyhdistykset ja muut mallit. Raportissa korostettiin tällaisten organisaatioiden äärimmäisen tärkeää roolia maailmanlaajuisessa taloudessa – ei marginaaleissa tai sivuroolissa, vaan osana liikettä, joka työllistää hämmästyttävästi joka kymmenennen työikäisen ihmisen maailmassa.

Kohdatessamme 2000-luvun "suuret haasteet" tulee yhä selvemmäksi, että tarvitsemme uuden taloudellisen mallin, joka asettaa hyvinvoinnin kapeiden ja yksinkertaisten kasvumittareiden edelle. Sosiaaliset yritykset, joiden painopiste on yhteisövaikutuksessa ja kokonaisvaltaisissa tuloksissa, tarjoavat arvokkaita näkökulmia hyvinvointitalouden muokkaamiseen. Oppimalla sosiaalisten yritysten paikallisesta lähestymistavasta, niiden korostamasta tasapuolisesta varallisuuden jakamisesta ja vaihtoehtoisista menestyksen mittareista voimme edetä kohti talousjärjestelmää, joka todella palvelee ihmisiä ja planeettaa. Tämä muutos edellyttää kuitenkin merkittävien käsitteellisten, käytännöllisten ja menetelmällisten haasteiden voittamista. Edetessämme on välttämätöntä jatkaa innovatiivisten talousmallien tutkimista ja tukemista, jotka asettavat hyvinvoinnin etusijalle. Näin voimme luoda kestävämmän, oikeudenmukaisemman ja kokonaisvaltaisesti tyydyttävämmän tulevaisuuden kaikille.

‍

Michael Roy, PhD, on sosiaalisen innovoinnin ja kestävien organisaatioiden professori sekä tutkimuksen ja innovoinnin varadekaani Stirlingin johtamiskoulussa (Stirling Management School), joka kuuluu Stirlingin yliopistoon Isossa-Britanniassa. Taloussosiologina hänen tutkimuksensa keskittyy laajasti sosiaalipolitiikkaan, erityisesti sosiaalisiin yrityksiin ja kolmannen sektorin toimintaan, yhteisölähtöiseen sosiaaliseen innovointiin sekä uusiin valtiovallan ja kansalaisyhteiskunnan välisiin kumppanuusmuotoihin.

Hän on julkaissut tutkimuksiaan monissa merkittävissä akateemisissa lehdissä, kuten Journal of Social Policy, Public Management Review, Public Money and Management, Business and Society sekä Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly. Hänen tutkimustaan ovat rahoittaneet monet arvostetut tahot, kuten Ison-Britannian talous- ja yhteiskuntatutkimusneuvosto (Economic and Social Research Council, ESRC), Kansallinen terveyden tutkimuslaitos (National Institute for Health Research, NIHR), Taide- ja humanistisen tutkimuksen neuvosto (Arts and Humanities Research Council, AHRC) sekä Kanadan ja Australian tutkimusneuvostot.

Hän toimii Social Enterprise Journal -lehden päätoimittajana ja Journal of Social Entrepreneurship -lehden toimituskunnan jäsenenä.

Hänen profiilinsa: https://www.stir.ac.uk/people/1967536